Nyt se on loppu!
Nimittäin viikon kestänyt rutistus itsepalvelukirppiksellä.
Vaikka luulis, että eihän se nyt mitään rasittavaa ole viedä kamat toisten myytäväksi ja
ottaa vaan rahat vastaan, niin se on kyllä harhaluulo!
Tai riippuu tietysti kuinka homman haluaa tehdä.
Meillä oli nimittäin vuosien mittaan kertynyt jos jonkinlaista romua ja roipetta kaappeihin ja
näkyvillekin.
Pitkään olimme suunnitelleet kirppikselle menoa ja nyt sitten rykäisimme.
Tavarat alkoivat mennä kaupaksi sellaista vauhtia, että alkupäivinä piti käydä parikin kertaa
päivässä täydentämässä.
Ja siivoamassa.
Uskomatonta miten sikamaisia ihmiset ovat!
Tavaroita oli paiskottu hujan hajan, sovitettuja vaatteita ei viitsitty ripustaa henkareille takaisin, vaan ne heitettiin myttyyn tavaroiden päälle.
Mutta mikä raivostuttavinta, erääseen jakkuuni oli tullut iso tahra jonkun asiakkaan tekemänä,
onneksi sain sen pestyä pois.
Iso suklaatahra oli vaaleassa ruokapöytätabletissa jne jne.
Ihmiset on sikoja, kuten eräs asiakas totesi tahrat nähtyään!
Mutta nyt tuntuu ihan mukavalta. Saldo näyttää ihan hyvältä. Eli kyllä kannatti nähdä se vaiva.
Ja vielä eräs erittäin positiivinen asia, jolle varsinkin Pekka tuntuu antavan arvoa:
Komeroihin ja pöydille jne on tullut paljon tilaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti