Olimme eilen kälyni 60-vuotispäivillä. Hänen lapsensa olivat järjestäneet yllätysjuhlan äitinsä kunniaksi. Meidät vieraat oli kutsuttu heille kotiin hyvissä ajoin ennenkuin "juhlakalu" tuotiin paikalle kauneushoitojen ja hierontojen jälkeen.
Amerikkalaiseen tyyliin kun päivänsankari astui ovesta sisään, aloitimme "Paljon onnea vaan"-laulun.
Hän taisi oikeasti yllättyä, onneksi iloisesti, kun näki meidät. Tyypilliseen tapaansa hän oli huolissaan siitä onko koti siivottu! :)
Ilta sujui mukavasti rupatellen ja kuulumisia vaihtaen.
Veimme hänelle lahjoiksi tekemäni rintakorun (hänen äitinsä kuva siihen kopioituna) kaulakorun ja neulomani mohairhuivin.
Tuntuivat olevan mieluiset lahjat.
Olin siitä kovasti onnellinen ja tyytyväinen koska niiden tekeminen oli puhdasta iloa ja jos ne vielä tuottivat saajalleen iloa, mikä sen parempaa!
Ensi viikon aion rauhoittaa täysin kaikesta hössötyksestä. Alkaa tuntua jo voinnissa kaikki tämä
viime aikojen kiire ja tohina!
Tosin pikkuhiljaa kiirehtien pitäisi tehdä vielä muutama laukku. Olen nimittäin varannut myyntipaikan Tikkurilan maalaismarkkinoilta ja laukut ovat perinteisesti olleet parhaiten
kaupaksi menevä artikkeli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti