Olen ihan poikki!
Viime viikko otti kyllä voimille. Viikonloppunakin oli ohjelmaa kaikenlaista. Nyt tuntuu siltä, että lepoa tarvitaan.
Pidin tänään kännykkääni äänettömällä ihan hermolepuutuksen takia. Tilanne alkoi mennä jo sellaiseksi, että kun puhelin soi, iski ahdistuskohtaus : "mitä nyt taas?"
Oon joskus ennenkin ajatellut, että miksi ihmisen pitäisi olla 24/7 aina tavoitettavissa?
Ilmoitin perheelle, että laittakaa tekstiviestiä jos asiaa, katson aina silloin tällöin onko niitä tullut ja soitan jos tarpeen.
Jo pelkkä hiljaisuus teki hyvää. Tunsin itse hallitsevani kännykkää, eikä se minua.
Oikeastaan Joulusta saakka on ollut enemmän tai vähemmän kaikenlaista hässäkkää. Olen eläkkeelle jäätyäni nimittäin tottunut siihen, että saan tehdä asioita omaan tahtiini ja levätä aina tarpeen mukaan. Sairauteni ja lääkitykseni aiheuttavat nimittäin jatkuvaa ja kovaa väsymystä.
No eiköhän tämä tästä vähitellen rauhoitu. Toivotaan niin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti