keskiviikko 30. syyskuuta 2009
Huovutusta
Heippatirallaa!
Huovutusneula on tikuttanut hurjaa tahtia taas uusien laukkujen kuviointeja.
Olemme menossa Tikkurilan maalaismarkkinoille myymään tekeleitäni. Tuli pikkukiirus kun
ilmoittautuminen messuille jäi aika viime tippaan.
No...mutta nyt ovat laukut valmiit ja lauantaina sitten tavataan taas asiakkaita ja tuttavia, jotka ovat luvanneet tulla moikkaamaan meitä.
Meidät löytää Tikkurilan terveysaseman lasikattosisäpihalta Käsityöbasaarista.
On ihanaa mennä taas pitkästä aikaa messuille myymään. Koko tämä vuosihan on jäänyt väliin kun olen potenut tätä keuhkoveritulppaa ja olen joutunut perumaan osallistumiseni kaikilta muilta messuilta.
Ehkä kaikkein mukavinta näillä messuilla on ihmisten tapaaminen ja rupattelu heidän kanssaan.
Nähdään Tiksissä!
lauantai 26. syyskuuta 2009
Syysterveiset syysterveiset...syysterveiset
jne, laulun sanoin!
Olen ollut viime päivinä tosi stressaantunut ja väsynyt kun on ollut koko ajan jotain hässäkkää.
Tyttäret ovat sairastelleet (aikuisia jo, ja asuvat muualla) ja vaikka he ovatkin aikuisia, ei se äidin huolta vähennä yhtään.
Omakaan terveys ei ole ollut parhain mahdollinen.
Ja muutakin kaikenlaista pikkuriesaa. Meillä on ollut auto 20 vuotta perheessämme ja ensimmäistä kertaa viime kevättalvella tuulilasiin lensi edellä ajavan auton renkaan lennättämä kivi tehden reiän ja vähitellen siitä levisi pitkä halkeama.
No asiantuntija kehoitti vaihtamaan tuulilasin vasta kesän lopulla jotta välttyisimme uudelta vahingolta kun hiekoitushiekkaa vielä teillä oli. Mitään vaaraa lasin kokonaan hajoamisesta ei kuulemma ole.
No teimme siis työtä käskettyä ja n. kuukausi sitten vaihdatimme sen tuulilasin.
Pari päivää sitten ajelimme Lahden moottoritietä Järvenpäähän ja kuinka ollakaan, meidän ohitsemme ajoi auto kovaa vauhtia ja vaihtoi kaistaa suoraan eteemme samalla lennättäen
KIVEN tuulilasiin, josta kuului kräts (pieni kräts) ja lasissa oli tähden muotoinen reikä!
Varmaan ajattelette että siinä me iloisesti hymyillen, Pekka ja minä, totesimme: "Kas uusi
reikähän se siinä".
No, emme todellakaan vaan alkoi suorastaan infernaalinen huuto ja kirosanojen tulva, jotka
jätän hienotunteisesti luettelematta ;)
Eilen kävin Jumbossa tuulilasihuollossa, jossa jälki saatiin lähes näkymättömäksi ja vielä
vuoden takuulla.
Mutta 60e jouduttiin taas maksamaan.
Jotenkin tässä viime päivinä on stressikerroin noussut huimaa vauhtia ja eilen illalla se sitten
purkautui itkuna, rähjäämisenä ja valittamisena.
Mieheni on onneksi tottunut näihin tunteenpurkauksiini ja otti asian tyynesti.
Tänä aamuna minut yllätettiin täysin ja mieheni Pekka toi minulle kahvit sänkyyn haluten
näin minua kuulemma piristää. IHANA MIES!
Mutta jostain syystä varastoon oli jäänyt vielä purkamatonta kiukkua ja ihanasta aamusta huolimatta se taas purkautui.
Pekka lähti kauppa-asioille ja minä rupesin tekemään kortteja.
En ehtinyt kuin aloittaa kun rauhoituin ja keskityin askarteluun.
Nyt on hyvä mieli ja rauha maassa.
Kauan eläköön korttien teko!!
Ohessa kuvat aamun tuotoksista.
Olen ollut viime päivinä tosi stressaantunut ja väsynyt kun on ollut koko ajan jotain hässäkkää.
Tyttäret ovat sairastelleet (aikuisia jo, ja asuvat muualla) ja vaikka he ovatkin aikuisia, ei se äidin huolta vähennä yhtään.
Omakaan terveys ei ole ollut parhain mahdollinen.
Ja muutakin kaikenlaista pikkuriesaa. Meillä on ollut auto 20 vuotta perheessämme ja ensimmäistä kertaa viime kevättalvella tuulilasiin lensi edellä ajavan auton renkaan lennättämä kivi tehden reiän ja vähitellen siitä levisi pitkä halkeama.
No asiantuntija kehoitti vaihtamaan tuulilasin vasta kesän lopulla jotta välttyisimme uudelta vahingolta kun hiekoitushiekkaa vielä teillä oli. Mitään vaaraa lasin kokonaan hajoamisesta ei kuulemma ole.
No teimme siis työtä käskettyä ja n. kuukausi sitten vaihdatimme sen tuulilasin.
Pari päivää sitten ajelimme Lahden moottoritietä Järvenpäähän ja kuinka ollakaan, meidän ohitsemme ajoi auto kovaa vauhtia ja vaihtoi kaistaa suoraan eteemme samalla lennättäen
KIVEN tuulilasiin, josta kuului kräts (pieni kräts) ja lasissa oli tähden muotoinen reikä!
Varmaan ajattelette että siinä me iloisesti hymyillen, Pekka ja minä, totesimme: "Kas uusi
reikähän se siinä".
No, emme todellakaan vaan alkoi suorastaan infernaalinen huuto ja kirosanojen tulva, jotka
jätän hienotunteisesti luettelematta ;)
Eilen kävin Jumbossa tuulilasihuollossa, jossa jälki saatiin lähes näkymättömäksi ja vielä
vuoden takuulla.
Mutta 60e jouduttiin taas maksamaan.
Jotenkin tässä viime päivinä on stressikerroin noussut huimaa vauhtia ja eilen illalla se sitten
purkautui itkuna, rähjäämisenä ja valittamisena.
Mieheni on onneksi tottunut näihin tunteenpurkauksiini ja otti asian tyynesti.
Tänä aamuna minut yllätettiin täysin ja mieheni Pekka toi minulle kahvit sänkyyn haluten
näin minua kuulemma piristää. IHANA MIES!
Mutta jostain syystä varastoon oli jäänyt vielä purkamatonta kiukkua ja ihanasta aamusta huolimatta se taas purkautui.
Pekka lähti kauppa-asioille ja minä rupesin tekemään kortteja.
En ehtinyt kuin aloittaa kun rauhoituin ja keskityin askarteluun.
Nyt on hyvä mieli ja rauha maassa.
Kauan eläköön korttien teko!!
Ohessa kuvat aamun tuotoksista.
sunnuntai 20. syyskuuta 2009
Aurinko paistaa......
ja mieli on hyvä!
Olimme eilen kälyni 60-vuotispäivillä. Hänen lapsensa olivat järjestäneet yllätysjuhlan äitinsä kunniaksi. Meidät vieraat oli kutsuttu heille kotiin hyvissä ajoin ennenkuin "juhlakalu" tuotiin paikalle kauneushoitojen ja hierontojen jälkeen.
Amerikkalaiseen tyyliin kun päivänsankari astui ovesta sisään, aloitimme "Paljon onnea vaan"-laulun.
Hän taisi oikeasti yllättyä, onneksi iloisesti, kun näki meidät. Tyypilliseen tapaansa hän oli huolissaan siitä onko koti siivottu! :)
Ilta sujui mukavasti rupatellen ja kuulumisia vaihtaen.
Veimme hänelle lahjoiksi tekemäni rintakorun (hänen äitinsä kuva siihen kopioituna) kaulakorun ja neulomani mohairhuivin.
Tuntuivat olevan mieluiset lahjat.
Olin siitä kovasti onnellinen ja tyytyväinen koska niiden tekeminen oli puhdasta iloa ja jos ne vielä tuottivat saajalleen iloa, mikä sen parempaa!
Ensi viikon aion rauhoittaa täysin kaikesta hössötyksestä. Alkaa tuntua jo voinnissa kaikki tämä
viime aikojen kiire ja tohina!
Tosin pikkuhiljaa kiirehtien pitäisi tehdä vielä muutama laukku. Olen nimittäin varannut myyntipaikan Tikkurilan maalaismarkkinoilta ja laukut ovat perinteisesti olleet parhaiten
kaupaksi menevä artikkeli.
Olimme eilen kälyni 60-vuotispäivillä. Hänen lapsensa olivat järjestäneet yllätysjuhlan äitinsä kunniaksi. Meidät vieraat oli kutsuttu heille kotiin hyvissä ajoin ennenkuin "juhlakalu" tuotiin paikalle kauneushoitojen ja hierontojen jälkeen.
Amerikkalaiseen tyyliin kun päivänsankari astui ovesta sisään, aloitimme "Paljon onnea vaan"-laulun.
Hän taisi oikeasti yllättyä, onneksi iloisesti, kun näki meidät. Tyypilliseen tapaansa hän oli huolissaan siitä onko koti siivottu! :)
Ilta sujui mukavasti rupatellen ja kuulumisia vaihtaen.
Veimme hänelle lahjoiksi tekemäni rintakorun (hänen äitinsä kuva siihen kopioituna) kaulakorun ja neulomani mohairhuivin.
Tuntuivat olevan mieluiset lahjat.
Olin siitä kovasti onnellinen ja tyytyväinen koska niiden tekeminen oli puhdasta iloa ja jos ne vielä tuottivat saajalleen iloa, mikä sen parempaa!
Ensi viikon aion rauhoittaa täysin kaikesta hössötyksestä. Alkaa tuntua jo voinnissa kaikki tämä
viime aikojen kiire ja tohina!
Tosin pikkuhiljaa kiirehtien pitäisi tehdä vielä muutama laukku. Olen nimittäin varannut myyntipaikan Tikkurilan maalaismarkkinoilta ja laukut ovat perinteisesti olleet parhaiten
kaupaksi menevä artikkeli.
torstai 10. syyskuuta 2009
Kortteja, kortteja jne.......
Olen hautautunut askartelukammiooni korttien tekoon.
No...ei vaineskaan! Mutta aika ahkerasti olen näitä askaroinut. Otin kuvat viimeisimmistä.
Olen niin tyytyväinen kun sain eilen positiivisen lausunnon erikoislääkäriltä, joka tutki veritulppajalkani ultraäänellä ja totesi kaiken olevan kunnossa. Tulpat ovat liuenneet ja veri kiertää hyvin!
Jonkin verran arpikudosta on muodostunut tulpan kohtaan suonen seinämään mutta se ei ole vaarallista.
Jatkotutkimuksiin kuitenkin joudun veren hyytymistekijässä olevan poikkeaman vuoski. Sitä rupeaa selvittämään sisätautilääkäri, joka on kuulemma perehtynyt juuri näihin hyytymistekijöihin. Sekin vaiva kuulemma hoituu Marevanin (veritulppien estolääke) syömisellä.
Lauantaina olen menossa Sinellin Skräppäystapahtumaan. Kiva kun on mukavaa ohjelmaa tiedossa. Se vie ajatukset pois näistä sairastamisista ja kivuista.
No...ei vaineskaan! Mutta aika ahkerasti olen näitä askaroinut. Otin kuvat viimeisimmistä.
Olen niin tyytyväinen kun sain eilen positiivisen lausunnon erikoislääkäriltä, joka tutki veritulppajalkani ultraäänellä ja totesi kaiken olevan kunnossa. Tulpat ovat liuenneet ja veri kiertää hyvin!
Jonkin verran arpikudosta on muodostunut tulpan kohtaan suonen seinämään mutta se ei ole vaarallista.
Jatkotutkimuksiin kuitenkin joudun veren hyytymistekijässä olevan poikkeaman vuoski. Sitä rupeaa selvittämään sisätautilääkäri, joka on kuulemma perehtynyt juuri näihin hyytymistekijöihin. Sekin vaiva kuulemma hoituu Marevanin (veritulppien estolääke) syömisellä.
Lauantaina olen menossa Sinellin Skräppäystapahtumaan. Kiva kun on mukavaa ohjelmaa tiedossa. Se vie ajatukset pois näistä sairastamisista ja kivuista.
torstai 3. syyskuuta 2009
Kortteja
Kortintekoinnostus jatkuu.....
Tässä pari viimeaikojen aikaansaannosta.
Sudenkorento on yksi lempileimasimiani. Väritin sen taustalla olevan kartonkineliön Distress Ink:llä ja itse sudenkorennon vaalean violetilla tussilla. Korennon siivissä olevat pikkupisteet ja vaalean kuviotaustakartongin (Graphic 45) reunat olen koristellut maailman parhaalla kimallekynällä Gelly Roll:lla jossa ei ole varsinaista väriä vaan ainoastaan kimalletta. Valitettavasti vaan sitä kimallusta ei kuvassa näy!
Halloween-kortin poika on Magnolia-leimasin ja kurpitsan olen maalannut ja leikannut ja molemmat olen kiinnittänyt korotustarroilla.
Ehkä kukat olisi pitänyt jättää pois, ne jotenkin ovat ristiriidassa kortin muiden juttujen kanssa, mutta olkoot nyt siinä töröttämässä.
Olen aika poikki kun nuorimman lapsen muuttorumba on edelleen vähän kesken. Kalusteet ja tavarat toki on jo viety uuteen kotiin mutta kun hän on samalla aloittanut uudessa työpaikassa niin lopullinen tavaroiden paikoilleenlaitto ja asunnon siivous ovat ymmärrettävästi kesken.
Tänä viikonloppuna saamme laitettua asunnon lopulliseen kuntoon.
Tämän ajan eli n pari viikkoa hän on asunut meillä. Vaikka tulemme hyvin toimeen keskenämme niin uskon, että hänkin on helpottunut päästessään vihdoin omaan kotiinsa.
Muutenkin tuntuu, että koko ajan on jotain hösötystä ja tohinaa.
Pitäisi enemmän ehtiä lepäämään ja hoitamaan itseään kun on tämä jatkuva seuralainen fibromyalgia ja uudempi tuttavuus keuhkoembolia.
No...eiköhän se tästä rauhoitu vähitellen tämä elo.
tiistai 25. elokuuta 2009
Syysneito
Ostin kirpputorilta vanhoja valokuvia ja nyt ajattelin vihdoin hyödyntää niitä, tai siis kopioita niistä.
Tagissa ovat paljon käyttämäni leimasinsanat ja vanhat napit ovat nekin kirppislöytöjä.
Mulla näyttää olevan ruskea kausi menossa.
Jännä ilmiö sinänsä: Mulla iskee kortintekoinspiraatio ja istun työpöydän ääreen. Mutta sitten iskee turhautuminen, ideoita ei synny, pyörittelen välineitä käsissäni ja turhaudun. Kunnes yhtäkkiä kaikki loksahtaa kohdalleen ja kortti syntyy melkein itsestään.
Eivät ehkä oo kaikkien taiteen sääntöjen mukaisia mutta ne on mun näköisiä ja omaksi iloksenihan mä niitä teenkin!
Tagissa ovat paljon käyttämäni leimasinsanat ja vanhat napit ovat nekin kirppislöytöjä.
Mulla näyttää olevan ruskea kausi menossa.
Jännä ilmiö sinänsä: Mulla iskee kortintekoinspiraatio ja istun työpöydän ääreen. Mutta sitten iskee turhautuminen, ideoita ei synny, pyörittelen välineitä käsissäni ja turhaudun. Kunnes yhtäkkiä kaikki loksahtaa kohdalleen ja kortti syntyy melkein itsestään.
Eivät ehkä oo kaikkien taiteen sääntöjen mukaisia mutta ne on mun näköisiä ja omaksi iloksenihan mä niitä teenkin!
lauantai 22. elokuuta 2009
Tervehdys
pitkästä aikaa.....
On muka ollut niin kova kiirus, etten ole ehtinyt viime aikoina kirjoittelemaan.
Jotenkin tuntuu aina, että kun tänne kirjoittaa kuulumisiaan, pitäis olla jotain uutta askartelua näytettävänä.
Miettii, että viitsivätkö kanssasisaret lukea pelkästään tekstiä ilman kuvia.
Täytyy myöntää, että itsekin bongaan listoilta sellaisia juttuja, joiden kuva/kuvat kiinnostavat.
Hassua sinänsä, jonkinlainen päiväkirjan sijainenhan tämän pitäisi olla.
No....se siitä!
Kävin hyvän ystäväni kanssa viikko sitten Hesan Kaapelitehtaalla Kädentaitomessuilla. Olivat nyt ensimmäistä kertaa siellä ja myös ensimmäistä kertaa näin aikaisin "syksyllä".
Ne perinteisethän ovat syyskuun puolella siellä Wanhassa satamassa kuten ennenkin.
Minä jotenkin kyllä kovasti tykästyin näihin Kaapelitehtaan messuihin. Siellä oli paljon uusia tuotteita ja uusia myyjiä. Paikka oli tilava ja ilmava ja valoisa. Seikkoja, jotka Wanhasta satamasta puuttuvat. Ainakin myyjän kannalta em ominaisuudet ovat tärkeitä kun seisoo 2 päivää tiskin takana!
Jos olen ensi vuonna paremmassa kunnossa tai ainakin tässä kunnossa niin meinaan kyllä varata sieltä myyntipaikan itselleni.
Eräs todella myönteinen asia oli näyttelytila ja työpajat yläkerrassa. Siellä sai perehdytystä niin vapaalankavanutukseen kuin skräppäykseen ym ym.
Näyttely, missä oli esillä ainakin Helsingin työväenopiston, tai nykyäänhän se taitaa olla joku muu nimeltään, oli todella mielenkiintoinen. Esillä oli erilaisia vaatteita, huiveja ym.
Sieltähän mä bongasin ihanat huivit, jotka oli tehty sideharsosta ja siihen märkähuovutuksella kiinnitetyistä neulahuopasuikaleista.
Innostuin valtavasti ja pakko oli itsekin kokeilla.
Tapasimme alakerran työnäytöspisteessä huivien tekijän, jolta saimme arvokkaita neuvoja.
Ohessa on kuvat mun ensimmäisistä märkähuovutustekniikalla (rullausta bambuverhon ja kuplamuovin sisällä) tehdyistä huiveista.
Oon ite ihan tyytyväinen lopputuloksiin.
Mutta nyt oonkin sitten ihan rampa ja kuitti!!
Tekniikka on mielettömän raskas. Taisi verenpaine nousta ja tuli rytmihäiriöitä ja vielä fibro-oireitakin!
Oon aiemmin tehnyt paljonkin huiveja huovasta mutta oon tehnyt ne vapaalankavanutuksella, eli sen rankan rullauksen hoitaa pesukone!
Mutta kuten huivien tekijä varoitti, niin sideharso ja varsinkin neulahuopa ei kestä koneessa
pyöritystä. Ainakaan huivin muoto ei säily.
Oon itsekin joskus kokeillut tehdä neulahuovasta pesukoneessa huivia ja se vääntyi ja vanui aivan vinoon ja möykkyiseksi.
(Vaikka laitoinkin rullan sukkahousun sisään ja pesin vain 40 oC.)
Materiaalikustannukset eivät näissä huiveissa onneksi nouse kovin hirmuisiksi.
Sideharso on edullista ja neulahuopapalasta, jonka ostin (3m x 120cm) on kulunut vasta pieni osa.
Samalla tekniikalla voi tehdä huiveja myös esim silkkisifongista!
Mutta minä joudun kyllä pitämään taukoa huivien teosta, ainakin tällä menetelmällä! Sen verran rankkaa se oli meikäläisen kunnolle.
Taidan jatkaa korttien tekoa toistaiseksi.
On muka ollut niin kova kiirus, etten ole ehtinyt viime aikoina kirjoittelemaan.
Jotenkin tuntuu aina, että kun tänne kirjoittaa kuulumisiaan, pitäis olla jotain uutta askartelua näytettävänä.
Miettii, että viitsivätkö kanssasisaret lukea pelkästään tekstiä ilman kuvia.
Täytyy myöntää, että itsekin bongaan listoilta sellaisia juttuja, joiden kuva/kuvat kiinnostavat.
Hassua sinänsä, jonkinlainen päiväkirjan sijainenhan tämän pitäisi olla.
No....se siitä!
Kävin hyvän ystäväni kanssa viikko sitten Hesan Kaapelitehtaalla Kädentaitomessuilla. Olivat nyt ensimmäistä kertaa siellä ja myös ensimmäistä kertaa näin aikaisin "syksyllä".
Ne perinteisethän ovat syyskuun puolella siellä Wanhassa satamassa kuten ennenkin.
Minä jotenkin kyllä kovasti tykästyin näihin Kaapelitehtaan messuihin. Siellä oli paljon uusia tuotteita ja uusia myyjiä. Paikka oli tilava ja ilmava ja valoisa. Seikkoja, jotka Wanhasta satamasta puuttuvat. Ainakin myyjän kannalta em ominaisuudet ovat tärkeitä kun seisoo 2 päivää tiskin takana!
Jos olen ensi vuonna paremmassa kunnossa tai ainakin tässä kunnossa niin meinaan kyllä varata sieltä myyntipaikan itselleni.
Eräs todella myönteinen asia oli näyttelytila ja työpajat yläkerrassa. Siellä sai perehdytystä niin vapaalankavanutukseen kuin skräppäykseen ym ym.
Näyttely, missä oli esillä ainakin Helsingin työväenopiston, tai nykyäänhän se taitaa olla joku muu nimeltään, oli todella mielenkiintoinen. Esillä oli erilaisia vaatteita, huiveja ym.
Sieltähän mä bongasin ihanat huivit, jotka oli tehty sideharsosta ja siihen märkähuovutuksella kiinnitetyistä neulahuopasuikaleista.
Innostuin valtavasti ja pakko oli itsekin kokeilla.
Tapasimme alakerran työnäytöspisteessä huivien tekijän, jolta saimme arvokkaita neuvoja.
Ohessa on kuvat mun ensimmäisistä märkähuovutustekniikalla (rullausta bambuverhon ja kuplamuovin sisällä) tehdyistä huiveista.
Oon ite ihan tyytyväinen lopputuloksiin.
Mutta nyt oonkin sitten ihan rampa ja kuitti!!
Tekniikka on mielettömän raskas. Taisi verenpaine nousta ja tuli rytmihäiriöitä ja vielä fibro-oireitakin!
Oon aiemmin tehnyt paljonkin huiveja huovasta mutta oon tehnyt ne vapaalankavanutuksella, eli sen rankan rullauksen hoitaa pesukone!
Mutta kuten huivien tekijä varoitti, niin sideharso ja varsinkin neulahuopa ei kestä koneessa
pyöritystä. Ainakaan huivin muoto ei säily.
Oon itsekin joskus kokeillut tehdä neulahuovasta pesukoneessa huivia ja se vääntyi ja vanui aivan vinoon ja möykkyiseksi.
(Vaikka laitoinkin rullan sukkahousun sisään ja pesin vain 40 oC.)
Materiaalikustannukset eivät näissä huiveissa onneksi nouse kovin hirmuisiksi.
Sideharso on edullista ja neulahuopapalasta, jonka ostin (3m x 120cm) on kulunut vasta pieni osa.
Samalla tekniikalla voi tehdä huiveja myös esim silkkisifongista!
Mutta minä joudun kyllä pitämään taukoa huivien teosta, ainakin tällä menetelmällä! Sen verran rankkaa se oli meikäläisen kunnolle.
Taidan jatkaa korttien tekoa toistaiseksi.
torstai 13. elokuuta 2009
Syystunnelmia
Onpa ollut pitkä tauko edellisestä kirjoituksesta!
Olen ollut helteen nujertama. En tykkää helteestä yhtään, fibro-oireet ja keuhkoveritulpan jälkioireet suorastaan roihahtavat esiin aina helteellä. Olen ihan rätti, en jaksa tehdä mitään ja
tuntuu että hengittäminenkin on työlästä.
Mutta heti kun ilma viilenee ja varsinkin jos vielä vähän sataa ropsauttaa, tämä tyttö herää henkiin.
Askartelu ja neulominenkin ovat olleet melkein seisoksissa.
Olen pitkään ihaillut tuota syksyn puut -leimasinta ja nyt se oli pakko hankkia.
Kokeilin myös ensimmäistä kertaa embossausta k.o. leimasimen kanssa. Eli leimasin kuvan
Distressin Embossing ink:llä, kaadoin päälle mustaa embossausjauhetta ja kuumensin puhaltimella.
Olen tyytyväinen lopputulokseen, kortti on alhaalla vasemmalla.
Harmittaa vaan kun valokuvassa ei kolmiulotteisuus toimi. Ylhäällä oikealla kortissa oleva lehti on kohotarroilla nostettu irti kortin pinnasta. Alhaalla oikealla olevat perhoset ovat kiinni
liimapisteellä vartalosta ja siivet on nostettu ylös.
Otin kuvat vanhalla kamerallani kun uudesta oli akku mennyt tyhjäksi.
Tästä syystä kuvan laatu nyt on mitä on.
Sinellin myymälässä viime joulun tienoilla näin kyseisellä leimasimella tehdyn joulukortin.
Siinä oli siniselle taustalle leimattu puut valkoisella embossausjauheella. Eli lopputulos oli
upea, aivan kuin puut olisivat pakkaslumen huurteessa sinistä taivasta vasten. Ihana kortti!
Olen menossa Sinellin järjestämään skräppäysviikonlopputapahtumaan oppimaan lisää
skräppäyksestä. Jotenkin tuntuu, että siinä lajissa mulla on vielä paljon opittavaa.
En osaa hyödyntää kuvia, tekstejä ja koristeita lainkaan niin että lopputuloksena olisi
mielenkiintoinen ja kivannäköinen sivu.
No, katsotaan josko tuon viikonlopun jälkeen onnistuisi.
Olen ollut helteen nujertama. En tykkää helteestä yhtään, fibro-oireet ja keuhkoveritulpan jälkioireet suorastaan roihahtavat esiin aina helteellä. Olen ihan rätti, en jaksa tehdä mitään ja
tuntuu että hengittäminenkin on työlästä.
Mutta heti kun ilma viilenee ja varsinkin jos vielä vähän sataa ropsauttaa, tämä tyttö herää henkiin.
Askartelu ja neulominenkin ovat olleet melkein seisoksissa.
Olen pitkään ihaillut tuota syksyn puut -leimasinta ja nyt se oli pakko hankkia.
Kokeilin myös ensimmäistä kertaa embossausta k.o. leimasimen kanssa. Eli leimasin kuvan
Distressin Embossing ink:llä, kaadoin päälle mustaa embossausjauhetta ja kuumensin puhaltimella.
Olen tyytyväinen lopputulokseen, kortti on alhaalla vasemmalla.
Harmittaa vaan kun valokuvassa ei kolmiulotteisuus toimi. Ylhäällä oikealla kortissa oleva lehti on kohotarroilla nostettu irti kortin pinnasta. Alhaalla oikealla olevat perhoset ovat kiinni
liimapisteellä vartalosta ja siivet on nostettu ylös.
Otin kuvat vanhalla kamerallani kun uudesta oli akku mennyt tyhjäksi.
Tästä syystä kuvan laatu nyt on mitä on.
Sinellin myymälässä viime joulun tienoilla näin kyseisellä leimasimella tehdyn joulukortin.
Siinä oli siniselle taustalle leimattu puut valkoisella embossausjauheella. Eli lopputulos oli
upea, aivan kuin puut olisivat pakkaslumen huurteessa sinistä taivasta vasten. Ihana kortti!
Olen menossa Sinellin järjestämään skräppäysviikonlopputapahtumaan oppimaan lisää
skräppäyksestä. Jotenkin tuntuu, että siinä lajissa mulla on vielä paljon opittavaa.
En osaa hyödyntää kuvia, tekstejä ja koristeita lainkaan niin että lopputuloksena olisi
mielenkiintoinen ja kivannäköinen sivu.
No, katsotaan josko tuon viikonlopun jälkeen onnistuisi.
perjantai 31. heinäkuuta 2009
Vauvaonnittelu
tiistai 28. heinäkuuta 2009
Kirputtaa....kirputtaa
Nyt se on loppu!
Nimittäin viikon kestänyt rutistus itsepalvelukirppiksellä.
Vaikka luulis, että eihän se nyt mitään rasittavaa ole viedä kamat toisten myytäväksi ja
ottaa vaan rahat vastaan, niin se on kyllä harhaluulo!
Tai riippuu tietysti kuinka homman haluaa tehdä.
Meillä oli nimittäin vuosien mittaan kertynyt jos jonkinlaista romua ja roipetta kaappeihin ja
näkyvillekin.
Pitkään olimme suunnitelleet kirppikselle menoa ja nyt sitten rykäisimme.
Tavarat alkoivat mennä kaupaksi sellaista vauhtia, että alkupäivinä piti käydä parikin kertaa
päivässä täydentämässä.
Ja siivoamassa.
Uskomatonta miten sikamaisia ihmiset ovat!
Tavaroita oli paiskottu hujan hajan, sovitettuja vaatteita ei viitsitty ripustaa henkareille takaisin, vaan ne heitettiin myttyyn tavaroiden päälle.
Mutta mikä raivostuttavinta, erääseen jakkuuni oli tullut iso tahra jonkun asiakkaan tekemänä,
onneksi sain sen pestyä pois.
Iso suklaatahra oli vaaleassa ruokapöytätabletissa jne jne.
Ihmiset on sikoja, kuten eräs asiakas totesi tahrat nähtyään!
Mutta nyt tuntuu ihan mukavalta. Saldo näyttää ihan hyvältä. Eli kyllä kannatti nähdä se vaiva.
Ja vielä eräs erittäin positiivinen asia, jolle varsinkin Pekka tuntuu antavan arvoa:
Komeroihin ja pöydille jne on tullut paljon tilaa.
Nimittäin viikon kestänyt rutistus itsepalvelukirppiksellä.
Vaikka luulis, että eihän se nyt mitään rasittavaa ole viedä kamat toisten myytäväksi ja
ottaa vaan rahat vastaan, niin se on kyllä harhaluulo!
Tai riippuu tietysti kuinka homman haluaa tehdä.
Meillä oli nimittäin vuosien mittaan kertynyt jos jonkinlaista romua ja roipetta kaappeihin ja
näkyvillekin.
Pitkään olimme suunnitelleet kirppikselle menoa ja nyt sitten rykäisimme.
Tavarat alkoivat mennä kaupaksi sellaista vauhtia, että alkupäivinä piti käydä parikin kertaa
päivässä täydentämässä.
Ja siivoamassa.
Uskomatonta miten sikamaisia ihmiset ovat!
Tavaroita oli paiskottu hujan hajan, sovitettuja vaatteita ei viitsitty ripustaa henkareille takaisin, vaan ne heitettiin myttyyn tavaroiden päälle.
Mutta mikä raivostuttavinta, erääseen jakkuuni oli tullut iso tahra jonkun asiakkaan tekemänä,
onneksi sain sen pestyä pois.
Iso suklaatahra oli vaaleassa ruokapöytätabletissa jne jne.
Ihmiset on sikoja, kuten eräs asiakas totesi tahrat nähtyään!
Mutta nyt tuntuu ihan mukavalta. Saldo näyttää ihan hyvältä. Eli kyllä kannatti nähdä se vaiva.
Ja vielä eräs erittäin positiivinen asia, jolle varsinkin Pekka tuntuu antavan arvoa:
Komeroihin ja pöydille jne on tullut paljon tilaa.
tiistai 21. heinäkuuta 2009
Kirppis
Kävimme tänään viemässä Pekan kanssa tavaroita itsepalvelukirppikselle. Myyntiviikko alkaa huomenna mutta tänään kun kävimme laittamassa myyntitavaroita esille ja hinnoittelemassa niitä, niin sitä mukaa kun saimme hintalaput kiinnitettyä tavaroihin, ne lähtivät ostajan mukana kassalle.
Eli myyntiviikko ei ole vielä edes alkanut ja tämän päivän tavaroista suurin osa on jo myyty!!
Uskomatonta!
Eli ei muuta kuin lisää tavaroita ja vaatteita myytäviksi huomenna.
Kaupaksi menon salaisuutena mulla on tietysti se, että myyn aika uutta kamaa, vaatteetkin ovat hyväkuntoisia, mutta silti hintataso on tosi edullinen.
Ja tosi monet kävijät olivat etsimässä mökille ja tuliaisiksi sopivia tuotteita ja mulla sattui olemaan just siihen tarkoitukseen sopivaa tavaraa.
Oon ihan kuitti!
Koko päivän liesussa ja paljon kävelemistä ja paikoillaan seisomista. Jalat on ihan turvoksissa ja kipeät.
Mutta en valita, päivä oli tosi kiva ja hyödyllinen!
Eli myyntiviikko ei ole vielä edes alkanut ja tämän päivän tavaroista suurin osa on jo myyty!!
Uskomatonta!
Eli ei muuta kuin lisää tavaroita ja vaatteita myytäviksi huomenna.
Kaupaksi menon salaisuutena mulla on tietysti se, että myyn aika uutta kamaa, vaatteetkin ovat hyväkuntoisia, mutta silti hintataso on tosi edullinen.
Ja tosi monet kävijät olivat etsimässä mökille ja tuliaisiksi sopivia tuotteita ja mulla sattui olemaan just siihen tarkoitukseen sopivaa tavaraa.
Oon ihan kuitti!
Koko päivän liesussa ja paljon kävelemistä ja paikoillaan seisomista. Jalat on ihan turvoksissa ja kipeät.
Mutta en valita, päivä oli tosi kiva ja hyödyllinen!
maanantai 20. heinäkuuta 2009
Neulontaa neulontaa.......
Viime aikoina on ollut taas hurja neulomisvimma.
Kuvassa oleva huivi on tehty Riikasta ostamastani ihana pehmeästä merinovilla+sekoitelangasta ja laukku on neulottu Drops:n mallia soveltaen Novitan uutuuslangasta Temposta. Se on myös villasekoitelanka, jota on mukava neuloa isoilla puikoilla (n:o 7)
Askartelen myös koruja ym. Onneksi mulla on mies joka on varmaan maailman
kiltein lajissaan :) Hänen ansiotaan on, että mä saan rauhassa tehdä ja luoda!
Pekka on huolehtinut koiran ulkoilutukset, ruoan laiton, roskien viennin, tiskit.
Lista on loputon.
Tarttis vaan päästä jonnekin myymään näitä tuotoksia kun kohta niitä on nurkat ja pielet
täynnä.
Taidetaan jonain päivänä vaikka loppuviikosta mennä Tikkurilan torille. Siellä on nimittäin
päivittäin (paitsi muistaakseni maanantaina) tori auki ja sinne voi mennä myymään kirppis-
tavaroita. 5 e maksaa pöytä ja paikka.
Meillä on kamalasti nimittäin sitä kirppiskamaa odottamassa kasseissa lattialla kun keväällä
meidän piti mennä sinne Nurmijärvelle myymään mutta kun se auto hajosi kesken matkan.
Pari vuotta sitten olimme Pekan kanssa Tikkurilassa myymässä kirpputoritavaroita ja
samalla myimme myös tekemiäni huopalaukkuja ja tais olla korujakin mukana.
Laukut menivät heti kaupaksi ja koruistakin osa.
Samoin suurin osa kirppiskamoistakin.
Oon ostanut myös "varastoon" Novitan uutta Puro-lankaa. Huvittavasti sillä on melkein sama
nimi kuin esikuvallaan Norolla.
Kovasti ovat kehuneet sen helppoa neulottavuutta. Jotkut tosin ovat valittaneet langassa
olevista solmuista.
No saa nähdä kuinka monta solmua mun keristäni löytyy :)
Iloista "luomisviikkoa" vaan teille muillekin!
Kuvassa oleva huivi on tehty Riikasta ostamastani ihana pehmeästä merinovilla+sekoitelangasta ja laukku on neulottu Drops:n mallia soveltaen Novitan uutuuslangasta Temposta. Se on myös villasekoitelanka, jota on mukava neuloa isoilla puikoilla (n:o 7)
Askartelen myös koruja ym. Onneksi mulla on mies joka on varmaan maailman
kiltein lajissaan :) Hänen ansiotaan on, että mä saan rauhassa tehdä ja luoda!
Pekka on huolehtinut koiran ulkoilutukset, ruoan laiton, roskien viennin, tiskit.
Lista on loputon.
Tarttis vaan päästä jonnekin myymään näitä tuotoksia kun kohta niitä on nurkat ja pielet
täynnä.
Taidetaan jonain päivänä vaikka loppuviikosta mennä Tikkurilan torille. Siellä on nimittäin
päivittäin (paitsi muistaakseni maanantaina) tori auki ja sinne voi mennä myymään kirppis-
tavaroita. 5 e maksaa pöytä ja paikka.
Meillä on kamalasti nimittäin sitä kirppiskamaa odottamassa kasseissa lattialla kun keväällä
meidän piti mennä sinne Nurmijärvelle myymään mutta kun se auto hajosi kesken matkan.
Pari vuotta sitten olimme Pekan kanssa Tikkurilassa myymässä kirpputoritavaroita ja
samalla myimme myös tekemiäni huopalaukkuja ja tais olla korujakin mukana.
Laukut menivät heti kaupaksi ja koruistakin osa.
Samoin suurin osa kirppiskamoistakin.
Oon ostanut myös "varastoon" Novitan uutta Puro-lankaa. Huvittavasti sillä on melkein sama
nimi kuin esikuvallaan Norolla.
Kovasti ovat kehuneet sen helppoa neulottavuutta. Jotkut tosin ovat valittaneet langassa
olevista solmuista.
No saa nähdä kuinka monta solmua mun keristäni löytyy :)
Iloista "luomisviikkoa" vaan teille muillekin!
maanantai 13. heinäkuuta 2009
Sataa...sataa..
ropisee, tili tili tom!
Mutta eipä satanut lauantaina kun olin Ippu-koiran kanssa ystävien luona Tuusulassa.
Ipun paras ystävä Nappe on saman ikäinen "käppänä" kuin Ippukin ja kaverukset pelmusivat ympäri pihamaata, tulivat välillä näyttäytymään "mammoille" ja jatkoivat leikkimistä.
Me mammat juttelimme, luimme lehtiä ja söimme hyvää kesäruokaa, joka oli pitkälti tehty
itsekasvatetuista kasviksista. Kaupasta ostettua oli ainoastaan silli.
Ja jälkiruoaksi oman maan mansikkaa!
T a j u t t o m a n hyvää!!!
Kesä on kyllä parasta aikaa, vaikka välillä sataisikin.
perjantai 10. heinäkuuta 2009
Pitkästä aikaa
tein kortin.
Aika onneton kappale, mutta tein myös tilauskortin, hääonnittelusellaisen. En tietenkään muistanut ottaa siitä kuvaa, joten tähän on tyytyminen
Mulla on taas menossa oikea askartelu- ja neulomisvimma. Teen koruja, kutistemuovi on ykkösjuttu tällä hetkellä. Varsinkin rannekoruja syntyy ahkerasti. Samoin korviksia ja kaulakoruja, joissa osittain on mukana "krymppiksestä" tehtyjä kappaleita.
Neulon huivia paksusta langasta askartelun taukojen aikana ja samalla kun katson telkkaria.
Nykyään en enää edes osaa olla neulomatta kun katson telkkaria. On jotenkin orpo olo jos ei
ole neuletta käsissä :)
Pesukoneessa pyörii tällä hetkellä kaksi huopahahtuvalangasta "rakennettua" huivia. Ostin
Billnäsin kädentaitomessuilta vaalean- ja tummanharmaata hahtuvalankaa.
Näiden huopahuivien tekeminen on fyysisesti kamalan raskasta!
Olen aivan hiestä märkä kun olen saanut yhdenkin huivin "rungon" tehtyä lakanan päälle.
Teen nimittäin huivit suorakaiteen muotoisiksi ja olen tarkka, ehkä liiankin tarkka siitä, että pohjarunko ja päälle vedettävät hahtuvalangat ovat tip top!
Jotenkin harmittaa kun olen liian tarkka enkä osaa käyttää luovaa mielikuvitusta ja olla spontaani.
Sama näkyy myös koruissa. Katson ihaillen esimerkiksi kirjasta tms upeita rönsyävästi ja mielikuvituksellisesti tehtyjä koruja, joissa ei olla millin tarkkoja helmien sijainnista ja koosta.
Kun intoa puhkuen ryhdyn itse tekemään näiden esimerkkien mukaisia koruja, huomaan hetken päästä mittaavani millilleen helmien etäisyyttä koruvaijerissa ja valitsevani millilleen samankokoisia helmiä jne jne jne. ÄH ärsyttävää!!!
No mutta parasta kuitenkin on se että saa tehdä kaikkea ihanaa ja jos ne vielä onnistuvat, nautinto on mahtava!
maanantai 6. heinäkuuta 2009
Ihana viikko
Hankoniemessä!
Olimme Pekan ja Ippu-haukun kanssa Hankoniemessä mökillä ja nautimme täysin rinnoin kauniista ilmoista, kauniista merimaisemasta ja saunomisesta jne jne.
Parasta mahdollista lomanviettoa!
Nämä kaksi kaunista joutsenta tulivat tervehtimään ihan mökin rantaan.
Kävimme myös Billnäsissä Kädentaitomessuilla. Juuri näille messuillehan minun piti mennä myymään omia tuotteitani mutta kun tuli tämä keuhkoveritulppa niin eihän sitä viittä päivää saa seistä tai istua paikoillaan. Tulpan uusiutumisen vaara kun kuitenkin on olemassa.
Eli onneksi peruuntui mun osaltani myyntipaikan hankinta.
Messut olivat nimittäin aikamoinen pettymys, niin myyjille kuin asiakkaillekin!
Kävijämäärä jäi aivan liian alhaiseksi, jotta myyjäparat olisivat päässeet edes omilleen.
Useimmat sanoivatkin, että ensi vuonna he eivät kyllä ainakaan näille messuille tule!
Asiakkaita ei ollut, ainakaan ostavia sellaisia, koska messualueelle perittiin aivan liian suuri sisäänpääsymaksu! Mm eläkeläisten ja lastenlippu maksoi 12e! Järjetön hinta pelkästä messu-
alueelle pääsystä.
Paljon tunnetummille Helsingin kädentaitomessuille Wanhaan satamaankin kun sisäänpääsymaksu on aikuisilta sen 12e ja lapsilta ja eläkeläisiltä vähemmän.
Eikä messualueella nyt mitään niin kovin ihmeellistä nähtävää ollut. Joku laulaja/muusikko
soitteli jotain ja joku lastenteatteriesitys oli mutta ei sen kummempaa.
Keskiviikkoiltana esiintyi Anna Abreu, mutta tuskinpa messuvieraat jaksoivat kierrellä
alueella tuntukausia, jotta näkisivät ja kuulisivat häntä myöh illalla.
Sitäpaitsi mainostaminen jäi aivan liian laimeaksi.
Esim Hesarissa en nähnyt yhtään mainosta. Tammisaaren, Karjaan ym alueilla oli jaossa
Billnäsin kesä-nimisiä esitteitä, joissa mainostettiin kaikkia kesän tapahtumia.
Jos tilaisuutta olisi mainostettu esim Hesarissa, varmasti pääkaupunkiseudultakin olisi tullut väkeä, ainakin jos sisäänpääsymaksu olisi ollut realistisempi.
No, saa nähdä järjestetäänkö näitä messuja enää toista kertaa, sen verran huonoa mainosta
tuli tällä kertaa.
Billnäsin antiikkimessut ja ehkäpä myös puutarhamessut ovat jo sen verran tunnettuja tapahtumia, että ihmiset tietävät jo odottaa niitä, eikä mainostamista niin paljon tarvita
mutta ensimmäisellä kerralla maksun pitää olla pienempi ja mainostamiseen pitää satsata.
No....se siitä. Muutenhan viikko oli mitä onnistunein.
Mitä nyt viimeisenä iltana ja lähtöaamuna jostain kumman syystä kärsin erittäin
kovista kivuista jaloissa ja käsissä, huomattavasti normaalia fibrokipua voimakkaampaa.
Samoin aamulla enne kotiinlähtöä olin aivan "kanttuvei", en jaksanut kävellä, enkä tehdä
oikein mitään. Vieläkin on "puuromainen" olo. Kivut tosin onneksi lieventyneet.
No... eiköhän se tästä kohene!
Olimme Pekan ja Ippu-haukun kanssa Hankoniemessä mökillä ja nautimme täysin rinnoin kauniista ilmoista, kauniista merimaisemasta ja saunomisesta jne jne.
Parasta mahdollista lomanviettoa!
Nämä kaksi kaunista joutsenta tulivat tervehtimään ihan mökin rantaan.
Kävimme myös Billnäsissä Kädentaitomessuilla. Juuri näille messuillehan minun piti mennä myymään omia tuotteitani mutta kun tuli tämä keuhkoveritulppa niin eihän sitä viittä päivää saa seistä tai istua paikoillaan. Tulpan uusiutumisen vaara kun kuitenkin on olemassa.
Eli onneksi peruuntui mun osaltani myyntipaikan hankinta.
Messut olivat nimittäin aikamoinen pettymys, niin myyjille kuin asiakkaillekin!
Kävijämäärä jäi aivan liian alhaiseksi, jotta myyjäparat olisivat päässeet edes omilleen.
Useimmat sanoivatkin, että ensi vuonna he eivät kyllä ainakaan näille messuille tule!
Asiakkaita ei ollut, ainakaan ostavia sellaisia, koska messualueelle perittiin aivan liian suuri sisäänpääsymaksu! Mm eläkeläisten ja lastenlippu maksoi 12e! Järjetön hinta pelkästä messu-
alueelle pääsystä.
Paljon tunnetummille Helsingin kädentaitomessuille Wanhaan satamaankin kun sisäänpääsymaksu on aikuisilta sen 12e ja lapsilta ja eläkeläisiltä vähemmän.
Eikä messualueella nyt mitään niin kovin ihmeellistä nähtävää ollut. Joku laulaja/muusikko
soitteli jotain ja joku lastenteatteriesitys oli mutta ei sen kummempaa.
Keskiviikkoiltana esiintyi Anna Abreu, mutta tuskinpa messuvieraat jaksoivat kierrellä
alueella tuntukausia, jotta näkisivät ja kuulisivat häntä myöh illalla.
Sitäpaitsi mainostaminen jäi aivan liian laimeaksi.
Esim Hesarissa en nähnyt yhtään mainosta. Tammisaaren, Karjaan ym alueilla oli jaossa
Billnäsin kesä-nimisiä esitteitä, joissa mainostettiin kaikkia kesän tapahtumia.
Jos tilaisuutta olisi mainostettu esim Hesarissa, varmasti pääkaupunkiseudultakin olisi tullut väkeä, ainakin jos sisäänpääsymaksu olisi ollut realistisempi.
No, saa nähdä järjestetäänkö näitä messuja enää toista kertaa, sen verran huonoa mainosta
tuli tällä kertaa.
Billnäsin antiikkimessut ja ehkäpä myös puutarhamessut ovat jo sen verran tunnettuja tapahtumia, että ihmiset tietävät jo odottaa niitä, eikä mainostamista niin paljon tarvita
mutta ensimmäisellä kerralla maksun pitää olla pienempi ja mainostamiseen pitää satsata.
No....se siitä. Muutenhan viikko oli mitä onnistunein.
Mitä nyt viimeisenä iltana ja lähtöaamuna jostain kumman syystä kärsin erittäin
kovista kivuista jaloissa ja käsissä, huomattavasti normaalia fibrokipua voimakkaampaa.
Samoin aamulla enne kotiinlähtöä olin aivan "kanttuvei", en jaksanut kävellä, enkä tehdä
oikein mitään. Vieläkin on "puuromainen" olo. Kivut tosin onneksi lieventyneet.
No... eiköhän se tästä kohene!
tiistai 30. kesäkuuta 2009
Terveiset Riikasta
Oli ihana matka!
Alkupäivät olivat pilvisiä ja viileitä. Onneksi pakkasin mukaan myös farkut ja villatakin. Ne olivat tarpeen kun kiertelimme Riikan Wanhaa kaupunkia.
Onneksi sentään sunnuntaina pilvet väistyivät ja saimme herätä ihanaan auringonpaisteeseen!
Riikassa ja varsinkin Latvian maaseudulla oli jotenkin ristiriitainen olo. Tuli suorastaan paha mieli kun katseli bussin ikkunoista maaseudun taloja. Todella ränsistynyttä ja ankeaa. Talot olivat sen näköisiä, että pysyvät pystyssä teipin ja liiman avulla. Mutta useimpien talojen pihat ja puutarhat olivat hienosti hoidettuja ja pihalla seisoi joko Volvo, Bemari tai hieno citymaasturi!
Sama juttu Riikan kerrostalojen kanssa.
Kun ajelimme ratikoilla keskustan ulkopuolella, muuttuivat maisemat todella ankeiksi.
Kerrostalot olivat kamalassa kunnossa. Mutta jälleen näkyi paljon kukkia ikkunoilla ja parvekkeilla ja parkkipaikoilla tönöttivät taas hienot autot.
Ovat kuulemma oppaan mukaan n. 80% leasing-autoja, eivät omistuksessa.
Muutenkin kyllä Latvian huono taloudellinen tilanne näkyi joka puolella.
Mutta kaikilla ei suinkaan mene huonosti. Riikan esikaupunkialueilla näkyi uskomattoman upeita, suorastaan linnamaisia taloja suurine puutarhoineen ym.
Mutta ne ovatkin kuulemma venäläisten omistuksessa!
Kuvassa olen juuri löytänyt lankakaupan, jota kartan avulla etsin vanhassa kaupungissa. Langat olivat tosi edullisia ja oli vaikeaa hillitä itseään, ettei haalinut "puolta kauppaa" mukaansa.
Alkupäivät olivat pilvisiä ja viileitä. Onneksi pakkasin mukaan myös farkut ja villatakin. Ne olivat tarpeen kun kiertelimme Riikan Wanhaa kaupunkia.
Onneksi sentään sunnuntaina pilvet väistyivät ja saimme herätä ihanaan auringonpaisteeseen!
Riikassa ja varsinkin Latvian maaseudulla oli jotenkin ristiriitainen olo. Tuli suorastaan paha mieli kun katseli bussin ikkunoista maaseudun taloja. Todella ränsistynyttä ja ankeaa. Talot olivat sen näköisiä, että pysyvät pystyssä teipin ja liiman avulla. Mutta useimpien talojen pihat ja puutarhat olivat hienosti hoidettuja ja pihalla seisoi joko Volvo, Bemari tai hieno citymaasturi!
Sama juttu Riikan kerrostalojen kanssa.
Kun ajelimme ratikoilla keskustan ulkopuolella, muuttuivat maisemat todella ankeiksi.
Kerrostalot olivat kamalassa kunnossa. Mutta jälleen näkyi paljon kukkia ikkunoilla ja parvekkeilla ja parkkipaikoilla tönöttivät taas hienot autot.
Ovat kuulemma oppaan mukaan n. 80% leasing-autoja, eivät omistuksessa.
Muutenkin kyllä Latvian huono taloudellinen tilanne näkyi joka puolella.
Mutta kaikilla ei suinkaan mene huonosti. Riikan esikaupunkialueilla näkyi uskomattoman upeita, suorastaan linnamaisia taloja suurine puutarhoineen ym.
Mutta ne ovatkin kuulemma venäläisten omistuksessa!
Kuvassa olen juuri löytänyt lankakaupan, jota kartan avulla etsin vanhassa kaupungissa. Langat olivat tosi edullisia ja oli vaikeaa hillitä itseään, ettei haalinut "puolta kauppaa" mukaansa.
torstai 25. kesäkuuta 2009
Korjaus
Anteeksi kömmähdykseni!
Kutistemuovikirja on ostettu Sinellistä! Ei Hobboks:sta!!!! Pahoittelen.
Kirjasen nimi on"Shrink Art with rubber stamps"
Kutistemuovikirja on ostettu Sinellistä! Ei Hobboks:sta!!!! Pahoittelen.
Kirjasen nimi on"Shrink Art with rubber stamps"
keskiviikko 24. kesäkuuta 2009
Koruja
Innostuin taas uudelleen tekemään koruja kutistemuovista. Ostin nimittäin Hobboks;sta kirjan, jossa on upeita kutistemuovista tehtyjä koruja, rasioita ym.
Kuvat eivät valitettavasti ole parhaita mahdollisia mutta toivottavasti niistä saa tolkkua.
Kaulakorujen ja rannekorujen perhoset on tehty leimaamalla perhosen kuva Stazon-leimasinvärillä (pysyy parhaiten kutistemuovissa) joko läpikuultavalle kutistemuoville tai santapaperilla hiotulle kirkkaalle kutistemuoville ja värittämällä ne chalkkiväreillä.
Ylemmän rannekorun kutistemuovipalat on muotoiltu kuperiksi laittamalla ne heti kuumennuksen jälkeen puisen ison pallon päälle.
Kokeilin rannekorujen tekemistä ensimmäistä kertaa kirjan ohjeiden innostamana ja ilokseni palojen "kupertaminen"onnistui ihan hyvin kunhan tajusin painaa palaa palloa vasten taitetulla talouspaperipalalla enkä paljain sormin :)
Ylihuomenna lähdemme Pekan kanssa Riikaan. Olemme olleet vastaavalla reissulla aiemminkin n.10 vuotta sitten.
Mennään ensin laivalla Tallinnaan ja sieltä bussilla Riikaan, jossa meitä odottaa uusi ja kuvien perusteella varsin tyylikkään oloinen hotelli.
Olemme perillä 3 vrk ja palaamme maanantaina.
Riika on kyllä lempinimensä veroinen "Baltian Pariisi". Todella kaunis kaupunki ja vanha kaupunki varsinkin on upea. Vanhoja taloja on kauniisti restauroitu ja puistoja ym kaunista katsottavaa riittää.
Sääennuste peijakas vaan muuttui äkkiä aurinkoisesta pilviseksi ja sateiseksi. Toivotaan, että se ehtisi muuttua vielä takaisin aurinkoiseksi!
Kuvat eivät valitettavasti ole parhaita mahdollisia mutta toivottavasti niistä saa tolkkua.
Kaulakorujen ja rannekorujen perhoset on tehty leimaamalla perhosen kuva Stazon-leimasinvärillä (pysyy parhaiten kutistemuovissa) joko läpikuultavalle kutistemuoville tai santapaperilla hiotulle kirkkaalle kutistemuoville ja värittämällä ne chalkkiväreillä.
Ylemmän rannekorun kutistemuovipalat on muotoiltu kuperiksi laittamalla ne heti kuumennuksen jälkeen puisen ison pallon päälle.
Kokeilin rannekorujen tekemistä ensimmäistä kertaa kirjan ohjeiden innostamana ja ilokseni palojen "kupertaminen"onnistui ihan hyvin kunhan tajusin painaa palaa palloa vasten taitetulla talouspaperipalalla enkä paljain sormin :)
Ylihuomenna lähdemme Pekan kanssa Riikaan. Olemme olleet vastaavalla reissulla aiemminkin n.10 vuotta sitten.
Mennään ensin laivalla Tallinnaan ja sieltä bussilla Riikaan, jossa meitä odottaa uusi ja kuvien perusteella varsin tyylikkään oloinen hotelli.
Olemme perillä 3 vrk ja palaamme maanantaina.
Riika on kyllä lempinimensä veroinen "Baltian Pariisi". Todella kaunis kaupunki ja vanha kaupunki varsinkin on upea. Vanhoja taloja on kauniisti restauroitu ja puistoja ym kaunista katsottavaa riittää.
Sääennuste peijakas vaan muuttui äkkiä aurinkoisesta pilviseksi ja sateiseksi. Toivotaan, että se ehtisi muuttua vielä takaisin aurinkoiseksi!
torstai 18. kesäkuuta 2009
ATC-rykäisy
Tein tällaiset atc-kortit eilen.
Tykkään kovasti tehdä näitä kortteja. Jotenkin näiden valmiisiin korttipohjiin tehtävien korttien kanssa on hauska askarrella.
Jotenkin atc-korttien suhteen mielikuvitus lentää paremmin kuin tavallisten korttien. Syytä en tiedä! (ja tämä on vain minun kokemukseni)
Edellisistä atc-korteista on kulunut pitkä aika ja yhtäkkiä innostuin taas. Lieneekö syynä se, että ostin HOBBOKS:n alennusmyynnistä kirjan, jossa on hyviä ideoita.
Menkääs kaikki pääkaupunkiseudun käsityöläiset kipin kapin Hobboksiin (Eteläespalta noustaan vähän matkaa Kasarmikadun mäkeä ylös). Siellä on hyvät alennukset neulonta-, virkkaus-, askartelu-, ym kirjoista.
Se on kiva kauppa muutenkin. Siellä voi rauhassa tutkia kirjoja sohvalla istuskellen ja kupin kaffetta nauttien.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)