Tänään on sellainen!
Menin eilen illalla poikkeuksellisen aikaisin n. 22.30 nukkumaan kun väsytti ja oli ollut rankka päivä.
Mutta nukkuminen oli tosi levotonta. Heräilin vähän väliä, närästi ja oli huono olo. Ihmettelin miksi moinen, enkä keksinyt muuta kuin punaviinin. En ole punaviinin ystävä mutta kun Pekka ystävällisesti tarjoili mulle lasillisen niin muutaman kulauksen sain juotua mutta koko ajan yltyi närästys ja nukkumaan mentyä oireet alkoivat toden teolla.
Jouduin monta kertaa käymään wc:ssä ja vasta aamulla aikaisin nukahdin kunnolla syvään uneen ja nukuinkin aina klo9.15 asti.
Mutta väsynyt olen edelleen. Nytkin silmät lurpahtelevat ja haukotuttaa.
Fibrokivut tuntuvat olevan "hereillä" ja pirteinä!
No, onneksi olen eläkkeellä ja saan nukkua melkein milloin vaan. Joten eiköhän se tästä.
Jostain kumman syystä viime aikoina on mielessä pyörinyt vähän väliä työpaikkakiusaaminen.
Välillä olen pystynyt sen unohtamaan mutta nyt taas kurjat ja katkerat ajatukset eivät jätä millään rauhaan!
Hesarissa olleet kirjoitukset koulukiusaamisesta ovat tietysti myös ylläpitäneet näitä omia muistoja.
Ensimmäistä kertaa oon lukenut yleisönosastokirjoituksista että nyt VIHDOINKIN ollaan kääntymässä sille kannalle, että kiusaajien loputon ymmärtäminen saisi loppua ja kiusaajan tulisi joutua edes jonkinlaiseen edesvastuuseen tekemisistään. Tähän astihan käytäntö on säännönmukaisesti ollut se, että kiusattu on joutunut muuttamaan koulua/työpaikkaa jotta kiusaaminen on loppunut. Näin olen minäkin joutunut tekemään molemmilla kerroilla kiusatuksi joutuessani!
No, jälkimmäisellä kerralla onneksi pääsin kokonaan pois eli eläkkeelle. Mistä SUURI ja LÄMMIN kiitos lääkärilleni, joka ryhtyin toimeen heti.
Tämän aamuisessa tv1:n lähetyksessä puhuttiin siitä, että kaikkein pahimpia ovat kiusaamista sivusta seuraavat, jotka eivät puutu asiaan!!
Samahan se on myös työpaikoilla. Vaikka selvästi nähdään, että joku porukasta kohtelee työkaveria ala-arvoisesti, ei uskalleta/haluta puuttua asiaan.
Kaikkein pahimpia minun mielestäni kuitenkin ovat opettajat/esimiehet, jotka kieltävät asian mielessään ja asettuvat kiusaajan puolelle syyttäen mielessään tai julkisesti kiusattua hankalaksi alaiseksi/oppilaaksi, joka ei vaan tule muiden kanssa toimeen!
Omassa tapauksessani kiusaajani sai manipuloitua esimieheni uskomaan kaiken mitä hän minusta valehteli. Hän esitti uskottavasti uhria ja minusta tehtiin jutun "roisto" joka kohtelee tätä toista osapuolta huonosti.
Kaikkein katkerin olen tälle esimiehelleni, joka unohti kaiken hyvän mitä lähes 20 vuoden aikana hänen alaisuudessaan olin saanut aikaiseksi ja oli valmis uskomaan minusta mitä tahansa pahaa mitä tämä narsistinen työkaverini hänelle kertoi!
Ja vaikka vaatimuksestani järjestettiin keskustelutilaisuus, oli vahinko jo tapahtunut. Minä en saanut esimieheltäni minkäänlaista tukea, vaan jäin täysin yksin samalla kun kiusaajani voitonriemuisena halasi esimiestä!!
Välillä suorastaan ihmettelen, että olen näinkin täysjärkisenä k.o. jupakasta selvinnyt vaikka sen ansiosta sain tämän fibromyalgian kovine kipuineen ja vakavan masennuksen.
Mikäli tästä koko jutusta on seurannut mitään hyvää, olkoon se vaikka se, että viihdyn nykyään yksin ja omassa seurassani. Onneksi saan myös olla tekemisissä ainoastaan sellaisten ihmisten kanssa, joiden suhteen minun ei tarvitse koskaan pelätä, että he minua loukkaisivat!
Ehkä elämänpiiri tästä syystä kapenee, mutta se on kuitenkin pieni paha kaiken muun rinnalla.
Jos tätä kirjoitustani sattuu lukemaan nyt joku sellainen henkilö jota kiusataan annan hänelle seuraavan neuvon: Älä anna periksi, pidä pintasi ja vaadi, että kiusaaminen loppuu heti!
Muista, että SINÄ EI OLE TÄHÄN SYYLLINEN vaan syy on kiusaajan AINA!
Sinulla on oikeus työrauhaan ja siihen että Sinua kohdellaan asiallisesti!
Jos lukijana on sellainen, jonka työpaikalla kiusataan jotain muuta, PUUTU ASIAAN!
Kerro kiusaajalle, että hänen toimintaansa ei hyväksytä.
Ja muista että teet sen KAIKKIEN, myös KIUSATUN KUULLEN jolloin ehkä/toivottavasti hän tuntee ettei ole yksin ja kiusaaja huomaa, että hän puolestaan ON YKSIN!
No niin, nyt kutsuu päiväuni. Toivottavasti herätessäni on parempi olo niin mielessä kuin kropassa!
